"Tie juntin sydämmeen käy vatsan kautta"
Kulttuurien yhteentörmäykset saavat aikaan hyviä ja huonoja reaktioita. Tällä kertaa
törmäys sai aikaan monta upeaa ruokailukokemusta ja kahden perheen
välisen ystävyyden.
Eräänä aamuna olin normaaliin tapaani hakemassa taloyhtiön postilaatikoilta päivän
lehden. Postia noutaessani huomasin erään naapurustoon kuuluvan postilaatikon
kyltissä uuden nimen. Nimestä ei kantautunut kaikua suomen sukuisuudesta tai
suomalaisista juurista. Nimi oli vaikea lausua ja siinä oli useita vierasperäisiä
kirjaimia... voi helvetti...(ensimmäinen ajatus).
Viikot kului ja viimein sain "näköyhteyden" uusiin tulokkaisiin.
Huntupäinen nainen, kolme lasta ja bin-ladenin näköinen mies kävelivät autoltaan
minua kohti. Tajusin olevani kujalla, jota pitkin pääsee heidän asuntoonsa. Pakotietä
ei ollut ja kohtaaminen tulokkaisiin oli väistämätön. Kädet hikoillen astelin tulokkaita
kohti. Jännitti ihan pirusti koska viimeisin kohtaaminen "ulkomaalaisten" kanssa oli
-90 luvulta, kun Mtv3 kanava lopetti Miami Vicen näyttämisen televisiosta (toinen
Miami Vicen näyttelijöistä oli huomattavasti tummempi kuin toinen...).Keräsin
kuitenkin rohkeuteni ja hieman epäsuomalaiseen tapaan tervehdin heitä vienosti
hymyillen: "päivää". Päivää! vastasi terroristiksi epäileväni mies, päivää! jatkoivat
lapset ja lopulta myös huntupäinen nainen tervehti iloisesti hymyillen. Heidän käveltyä
ohitseni jäin järkyttyneenä keräämään itseäni, kaikki puhuivat selvää suomenkieltä...
mitä v...ua??
Tätä samaa jatkui pitkin talvea, pihalla heidät tavattuani sain osakseni aina iloisen
tervehdyksen, johon ehkä hiukan vaivautuneena aina vastasin. Viimein koitti se päivä
kun vaimoni pudotti uutispommin "ne naapurin ulkomaalaiset ovat kutsuneet
meidät kylään, ruokaakin olisi kuulemma tarjolla"... no voihan nenä!
Koetin suhtautua kutsuun järkeväksi oppimillani tavoilla. Järkeni sanoi:
A: meidät myrkytetään ja uhrataan jumalalle, jota emme tunne.
B: meidät kidnapataan, viedään ulkomaille ja vaaditaan lunnaita.
Sisäinen Indiana Jones ei kuitenkaan antanut periksi, minua kiinnosti ihan tavattomasti
heidän kulttuurinsa, tavat ja tietenkin itse ruoka. Päätöshän siitä tehtiin ja kylään
lähdettiin koko perheen voimin. Heti ovella tuli selväksi, että kulttuurien
kontrasti on huikea. Asunto oli samankaltainen kuin meillä, mutta sangen
erillaisesti sisustettu. Lattiaa peittivät kauttaaltaan paksut kokolattiamatot,
huonekalut olivat itämaisia massiivipuusta tehtyjä taideteoksia ja verhotkin olivat
upeaa silkkiä. Alkoi omat olohuoneen "hienot" valkeat ikean kalusteet tuntua aika halvalta (luultavasti yhtä halvalta kuin ne ostaessa todellisuudessa olivatkin). Nopeasti selvisi,
että talon isäntä on kova tupakkimies. Aikani kuluikin asunnon takapihalla talon
isännän kanssa tupakkia poltellen ja arabialaista kahvia ryystäen, mitä talon emäntä
kuppeihin koko ajan kaateli. Keskusteltiin paljon autoista, perheistä, sekä elämänmenosta
suomessa yleensä. Erityisesti huomasin kuinka hän puhui perheestään. Talon isäntä
oli erittäin ylpeä lapsistaan ja työteliäästä vaimostaan. Minuun tämä perheen kehuminen
teki suuren vaikutuksen, eihän suomalaiset miehet osaa omiaan kehua, vaikka joskus
syytä olisikin.
"kuka hullu sitä omaa akkaansa kehuu" ajattelin ja hekottelin omassa mielessäni.
Keskustelu kuitenkin keskeytyi kun talon emäntä kiikutti takapihalle avonaisen
hiiligrillin ja ison kulhollisen värikästä jauhelihamassaa.
Asiaa, nyt grillataan!
Työnjako oli selvä: miehet grillasivat pääruokaa ja
emännät ahersivat keittiössä lisukkeiden, kastikkeiden ja salaattien kanssa.
Aika kului leppoisasti ruokaa tehdessä ja ennen ensimmäistä haarukallista olinkin
jo unohtanut rotanmyrkyt, syanidit ja kidnappaukset. Ruokaa oli useita eri lajeja ja
se oli aivan taivaallista.
Upeita uusia Makuja ja yhdistelmiä joista en ennen osannut kuvitellakkaan.
Vatsat täynnä lähdimme lopulta kotiin, hyvillä mielin ja onnellisina...
Tosi on, että opin tuona iltana itsestäni ja ympäristöstäni uusia asioita. Asian
jälkipuintia voisi jatkaa loputtomiin, mutta jätän tämän nyt tähän ja keskityn
nyt ruokaan, niin kuin tuona iltanakin tein. :)
Lähi-idän keittiössä käytetään monesti yksinkertaisia raaka-aineita ja mausteita,
siksi onkin syytä panostaa hyviin ja laadukkaisiin tuotteisiin ja jättää turhat
soosit ja maustesekoitukset muihin ruokiin.
Näitä tarvii jauhelihavartaisiin:
Käytä tähän mieluiten vähärasvaista naudanlihaa. |
500g Hyvää naudan jauhelihaa
1 kpl Kananmuna
1 kpl Sipuli (pieneksi silputtu)
3 kpl Valkosipulinkynsi
1 puntti Korianteri
1 tl Suolaa
1 tl Mustapippuri
0,5 tl Juustokumina
0,5 tl Kaneli
Lisäksi vedessä liotettuja varrastikkuja
Silppua korianteri, sekä sipulit pieneksi. Lisää kaikki ainekset kulhoon ja sekoita
kunnolla sekaisin. Sekoita kunnes massaan alkaa tulemaan hieman sitkoa.
Taiteile massaa varrastikkujen ympärille tasaiseksi pötköksi. Sivele vartaisiin
hieman öljyä ja jätä ne odottamaan leikkuulaudalle.
Mene valmistelemaan grilli suoraan grillaukseen soveltuvaksi.
Grillaa vartaita kohtalaisella lämmöllä muutama minuutti joka puolelta
kunnes ne ovat kypsiä.
Joulupukin tuoma riisipussi. |
Lisukkeeksi tähän soveltuu parhaiten itämainen
riisi. Silmäni avautuivat uuteen maailmaan
maisteltuani naapurin huntupäisen rouvan
valmistamaa riisiä. Maku oli pehmeä ja
kermainen, täysin toisenlainen kuin mitä
olemme suomessa tottuneet syömään.
Kannattaakin käydä tutustumassa etnisiä
elintarvikkeita myyviin liikkeisiin ja kysellä
myyjältä opastusta eri riisilajien eroista. Itse
kehuin vuolaasti naapurin riisiä ja
kuinkas ollakkaan itse joulupukki toi
minulle joululahjaksi suuren pussin
kyseistä riisiä. ;)
Myös riisinvalmistukseen sain näppärän neuvon: 1 kuppia riisiä ja
2 kuppia kiehuvaa vettä. Laitetaan kattila hiljaiselle tulelle ja kansi päälle.
10min päästä saat täydellistä riisiä.
Riisin lisukkeet:
Pähkinöitä riisiin?? Kyllä! |
Riisin lisukkeiksi kannattaa
ehdottomasti kokeilla
voissa paahdettuja pähkinöitä,
sekä persilja sipuli silppua.
Paahda valitsemiasi
pähkinöitä voissa ja niiden
alkaessa tummumaan
kaada voi ja pähkinät
valmiin riisin päälle.
Persilja ja sipuli hakkelus
tuo riisiin mukavaa lisämakua,
sekä näyttävän ulkonäön.
Näyttävää ja hyvää! |
Hahaaa!
VastaaPoista